Paasto

Mua ahdistaa syödä. On helpompi olla täysin syömättä kuin syödä. Pelkään kun syön että alan ahmimaan siksi on vain helpompaa tuudittautua olemaan syömättä. Ei mulla oikein ole muuta kirjotettavaa kuin tää, että lopetan syömisen hetkeksi.

Turvaruoka ja pelkoruoka

Turvaruokia:
- kurkku
- omena
- tomaattikeitto
- coca-cola zero
- rasvaton rahka
- näkkileipä
- hapankorppu
- pakastekasvikset
- kahvi
- tee

Turvaruuat/-juomat ei tuo minulle ahdistusta paitsi todella todella isoina määrinä.
 Ne on terveellisiä ja vähä kalorisia.
Mutta niitä saa syödä max. 500kcal edestä.


Pelkoruokia:
- kaikki missä on perunaa vähänkin
Koska perunassa paljon hiilareita ja hiilarit muuttuu kropassa sokeriksi.
- banaani
Paljon hiilareita ja lisäks sillon kun minulla on kaliumin puutetta mulle iskee kauhee himo banaaniin niin pelkään siksi banaania, koska jos tulee himo ja syön yhden pelkään ahmivani.
- kaikki rasvat
Pelkkä sana rasva saa minut kiertämään kyseisen ruuan monen kilometrin päästä.
- viinirypäleet
Jossain kalorilaskurissa luki yhden viinirypäleen sisältävän keskimäärin 3kcal. Joten ei kiitos.
- vaalealeipä
Koska hiilari aka sokeri mörkö.
- smoothiet
Ne on terveellisiä kyllä, mutta kasviksien ja hedelmien tilavuus pienenee niiden murskautuessa ja yhteen lasilliseenkin menee monen monta hedelmää. Syön mielummin yhden omenan kuin monen hedelmän smoothien. Lisäksi minusta tuntuu että smoothie ei täytä vatsaa samoin kuin kiinteässä muodossa oleva hedelmä (en tiedä onko vain oma tunteeni).
- riisi
Koska hiilarit.
- pasta
Koska hiilarit.
- alkoholilliset juomat
Koska sokeri/hiilari.
- kaikki herkut

Taannoin oli paranemismyönteisempi aika ja haastoin itseäni monta kertaa päivässä pelkoruuilla.
Riisiä/pastaa/perunaa söin kahdestä päivässä sekä herkuttellin. + paljon muita pelkoruokia.
Itseasiassa kun vain haastoin itseäni niin niiden syönti helpotti eikä niiden jälkeen tullut niin kovaa ahdistusta. Kuitenkin nyt taas lähti menemään alamäkeen.
Mikä siinä on, että aina kun menee hetken paremmin niin alkaa alamäki?

Dialektiikka // DKT

Dialektiikka

Mitä se on?

Dialektiikka opetta meille useita asioita

esimerkiksi:

- on monta tapaa nähdä tilanne ja monta tapaa ratkaista ongelma

- kaikilla on omat luonteensa ja piirteensä sekä tavat tarkastella asioita

- kaksi asiaa jotka ovat vastakkain voivat molemmat olla totta

- kunnioita riidan molempien osapuolten kokemukset ne voivat molemmat olla totta

tämä ei tarkoita, että joutuisit luopumaan omista arvoistasi tai kokemuksistasi

vältä vain katsomasta mustavalkoisesti

esim.

1. äitini on todella tiukka JA hän rakastaa minua

2. olet ankara JA ystävällinen

Molemmissa kohdissa molemmat väittämät voivat olla totta.

Dialektinen ajatusmaailma saa sinut kävelemään kohti kultaista keskitietä

- laajenna näkökulmaasi ja tapaasi pohtia asioita

- älä juutu vaikeisiin tilanteisiin, ratkaise ne

- ole joustavampi

- vältä ennakkoluuloja sekä syyttämistä

Miten se tehdään?

1. siirry "ja"-ajatteluun ja luovu "joko-tai"-ajattelusta.

esim.

- äitini on joko todella tiukka tai hän rakastaa minua (väärin, tässä väitetään että äiti on vain jompaa kumpaa)

- äitini on todella tiukka ja hän rakastaa minua (oikein, tässä kerrotaan asia dialektisesti kaikilta kanteilta, äiti siis voi olla molempia yhtä aikaa)

2. Harjoittele ajattelemaan tilanteita jokaisen näkökulmalta

- miksi äiti haluaa minun olevan kotona klo 22

- miksi tyttäreni tahtoo olla ulkona klo 02 asti

3. Ei ole olemassa yhtä totuutta

4. Käytä "Minusta tuntuu..." ja älä syyllistä

esim.

Minusta tuntuu että jään ulkopuolelle OIKEIN

Sinä ja ystäväsi syrjitte ja kiusaatte, te ette tahdo olla kanssani VÄÄRIN

5. Hyväksy erilaiset mielipiteet vaikka et olisi samaa mieltä

esim

ymmärrän sinua vaikken ole samaa mieltä

6. Älä oleta tietäväsi mitä muut ajattelevat

Kysy: "Mitä tarkoitit, kun sanoit...?"

7. Äläkä oleta että muut lukevat ajatuksesi

Kerro ja selitä mitä tarkoitat asiallasi.

esim.

Jos sanot "jään ulkopuolelle kaveriporukasta" voi joku kokea sen syyllistävänä.

Sano mielummin "minusta tuntuu ulkopuoliselta kanssanne, se voi olla vain pääni sisäinen tunne, voisitteko olla enemmän kanssani"

Eli siis selitä asiat selkeästi ja oman kokemuksesi kautta. Älä pidä ajatustasi faktana.

Tunteesi siitä että jäät ulkopuolelle on totta mutta että oletat heidän tahalleen syrjivän voi olla väärin.

Tehtävä:

Dialektinen ajattelu ja toiminta

1. Tunnista lähipäiviltä tilanne, jossa ET ajtellut tai toiminut dialektisesti

esim. hakkasin päätä seinään vaikka minulla on huonekaveri

2. Kuvaile tilannetta mielessäsi (kuka, mitä ja milloin)

esim. minua ahdisti ja huolimatta siitä että kaverille voi tulla huono olo hakkasin päätä seinään

3. Mitä ajattelit tilanteessa?

esim. ajattelin "ihan sama"

4. Mikä olisi dialektisempi ajattelu tai toiminta?

esim. en olisi hakannut päätä seinään

5. Mitä siitä seurasi?

esim. sain ahdistukseen lisää lääkettä ja nukahdin

Tehtävän esimerkit ovat minun vastauksiani vuodelta 2016.

Kun olet käynyt läpi tehtävän kommentoi nimellä tai anonyymisti "tehty".

Mistä apua?

Mä en tiedä mistä hakisin enään apua syömishäiriöön.
Käyn juttelemassa poliklinikalla, päiväosastolla, fysioterapiassa ja ravitsemusterapiassa.
Sekä oon kierrellyt eri ympärivuorokautisilla osastoilla (psykiatrisilla osastoilla siis).
Aikuisen pakkohoitokriteeritkin on tosi korkealla. Enkä tietty pakkohoitoon tahdokaan.
Kaikissa minun kokeilemissa avohoitopaikoissa tarvitaan kuitenkin omaa motivaatiota PALJON.
Eikä sitä nyt kauheasti ole. Silti tahtoisin salaa apua ennenkuin olen siinä pisteessä, että pyörtyilen...TAAS.
En tiedä mitä tehdä. Olisiko teillä mitään vinkkejä?

DKT-terapia osa 1 ESITTELY

Tervetuloa mun uuteen postaus sarjaan, joka käsittelee DKT-terapiaa eli dialektistä käyttäytymis terapiaa.
Itse olen käynyt koko vuoden kestävän paketin joten tietoa ja taitoa jakaa näitä teille löytyy.
Tässä postauksessa kerron dkt:sta ja annan teille tehtäviä. Tehtävät voi välillä kuulostaa oudoilta mutta suosittelen sitoutumaan lukemaan edes nämä dkt postaukset vakka muut kirjotukseni ei kiinnostaisi. Et kuitenkaan ole sattumalta blogissani. Blogiini yleensä päätyy ihmiset joilla on mielenterveys ongelmia. Ja kirjoitan nämä dkt postaukset juuri sinua varten. Jotta edes yksi ihminen hyötyisi.

Omat kokemukset

Kävin siis dkt:ta vuoden vuonna 2016. Sain paljon tehtävää ja mietittävää ryhmä käynneiltä.
Sain dkt:sta paljon irti ja nyt on minunkin aika palata dkt taitoihin. Dkt ohjelman ajan olin sitoutunut ja motivoitunut, mutta ryhmäkäyntejen jälkeen paperit jäi kansioon. Enkä ole dkt kansiooni koskenutkaan sitten vuoden 2016 joulukuun jälkeen.
Opin hallitsemaan tunteita ja olemaan parempi sosiaalisissa suhteissa. Dkt vaikuttaa moneen elämän osa-alueeseen ja vaikkakin dkt on alkujaan suunnattu heille joilla on ongelmia itsetuhoisuuden kanssa niin olen sitä mieltä itse että tästä olisi hyötyä ihan terveillekin.

Dkt hoito ohjelma

Aikuisten dkt paketti kestää vuoden ja sisältää kerran viikossa ryhmä tapaamisen jossa käydään läpi tehdyt tehtävät ja tulevat tehtävät sekä käydään moduuleita ja niiden sisältämiä taitoja läpi.
Sinulle myös määrätään hoitohenkilö joka on käynyt dkt koulutuksen ja joka tapaa sinua vähintään kerran viikossa. Yksilö käynneillä saat joka viikko dkt kortin johon merkataan joka päivä itsetuhoiset ajatukset ja teot, lääkkeiden otto määrätysti, poissaolot töistä tai koulusta, impulsiivinen käytös, eri tunnetilat asteikolla 0-5, valehtelu, mitä dkt taitoja on käyttänyt. Dkt:ssa on viisi moduulia; mindfulness-taidot (eri asia kuin meditointi tai rentoutuminen), tunteiden säätely taidot, vuorovaikutus- taidot, ahdistuksen sietämisen taidot sekä walking the middlepath (en tiedä mikä se on suomeksi). Itse taitoja jotka on jaettu moduuleihin on 27 eli tämä minun postaus sarjani tulee kestämään 27-viikkoa.

Vaikka olisin kirjoittanut dkt sarjaa jo monta viikkoa se ei estä sinua hyppäämästä mukaan nyt taikka vuosien päästä.
Toivoisin kuitenkin, että jokainen joka lähtee dkt terapia matkalleni mukaan kommentoisi "mukana" anonyymisti tai nimellä.

Toivottavasti saatte tästä jotain irti.

Mikään ei pidättele meitä

Mun ja laihdutuksen väliin ei pääse enää kukaan. Tiedän... Oon sanonut ton ennenkin ja joka kerta ollu tosissaan, mutta sanon sen nyt taas. En joudu osastolle enään joten osastokaan ei tuu meidän väliin. Mulla ei oo mitään pakkohoidon kriteereitä joten...ei oo mitään hätää. Turhauttaa vaan kun äiti jatkuvasti kyselee syönkö ja blaa blaa blaa. Ja rakas pelkää sitä että alan pyörtyilemään. Jos mulle tulee jotain pyörtyilyy hankin kaikki maailman vitamiini pillerit että se loppuu ja sit ei toivottavasti näy verikokeissakaan syömättömyys. Sit voin vaan sanoo että kyllä mä syön. Tää homma on ihan hanskassa. Mä en päästä itteeni toiste nenämahaletku kuntoon.

Ja jos tästä oikeesti on jotain hyötyä niin se etten oo itsetuhonen. Ahdistuksen hallinta keino tämäkin on mut ei tarvii satuttaa itteensä. Saan sen kropan takas mikä mulla oli! Haluun sen. Se ei ollut mun unelma kroppa. Oisin halunnu olla laihempi, mutta nyt sekin kroppa tuntuu unelmalta tähän läskiin verrattuna. Sitä en voi tietää haluunko jatkaa laihdutusta viel sitten ku pääsen siihen mitä nyt haluun. Mutta sillä ei oo nyt merkitystä vaan sillä että saan sen perkeleen 10kg pois. Aikuisella pitää painoindeksin olla 13 ennenkuin joutuu pakkohoitoon ja siihen painoindeksiin en pyri. Mun tavoite on vaan päästä normaali painon alarajalle takas. Enkä usko että sitä voi saada normaalilla syömisellä. Koska kun syö riittävästi ja säännöllisesti paino hakeutuu biologiseen normaalipainoon joka jokaisella on yksilöllinen ja mulla se biologinen normipaino on 70-73kg. Oon pitkä ja toi on mulle normipaino ja se on mun kehon mielestä mulle hyvä paino, mutta silti. Ei! Ei! Ei! Haluan painaa sen verran mitä haluan. En sen verran mitä mun kroppa haluaa.

Toivottavasti teillä menee paremmin ja anteeks että puran tätä mun pään sisäistä paskaa tänne. 

Taas se alkaa

Nyt se alkaa taas. Saakelin syömishäiriö! Tiesin etten oo voittanut sitä, mutta luulin jo olevani vahvempi kuin se. Mun tekis mieli vaan itkee kun en jaksa näitä sh ajatuksia. Mut ei se itkeminen hyödytä ainoo mikä hyödyttää on teot! Ja nyt lähden syömishäiriön matkaan takas jos se tekee musta edes vähän onnellisemman. Olinko onnellinen nenämahaletkussa... En!... Mutta olinko tyytyväisempi kehooni... Olin. Ja sen haluan takas. Haluan takasin sen kropan minkä mä jo sain! Jos sain sen kerran niin saan sen myös uudelleen vaati se sitten mitä tahansa niin teen sen. En ollut pakkohoito painossa enkä aio nytkään mennä siihen pisteeseen. Laihdutan vaan 10kg. Siinä se. Mulle on ihan vitun sama mitä kukaan sanoo mulle tästä. Mä oon nyt aikuinen ja valmis päättämään. (tai pitäis olla valmis päättämään)

Ei tuu olemaan kriteereitä pakkohoitoon. En laihduta niin paljoa. 

Syön alle 500kcal ja pidän huolen että liikun. En käytä hissiä, käyn salilla, en käytä enään autoa paitsi kun meen tallille tai johki pidemmälle.

Syömishäiriö saa mitä tahtoo. Eli mut. 

Annan itseni sen vietäväksi. En enää taistele vastaan. Miksi taistelisin. 

En enää ikinä taistele sitä vastaan. Se on liian raskasta ja vie monia vuosia ennenkuin siitä pääsee irti. Sen mukaan on paljon helpompi mennä kuin siitä parantua. Oon monta kertaa yrittänyt parantuu. Mut se aina päättyy tähän samaan pisteeseen. Siihe että luovutan. 

Ehkä mä vaan sit oon se... Luovuttaja ja surkee ihminen. Surkeehan mä oon ollut aina KAIKESSA. Päiväkodissa, eskarissa ja koulussa... Aina mä olin se huonoin ja oon edelleen. Mut tiiän et mus on potentiaalia laihduttaa kerran oon jo sen itelleni näyttänyt. Oisin hyvä edes jossakin. Ei mun tarvii olla paras ja laihin tms. Mut haluun näyttää itelleni et pystyn ees johonki. Pystyn olemaan tyytyväisempi.

Tää on mun tapa auttaa itteäni. Kaikilla tapansa.